"Mulla ittelläni ku on just enemmän ollu niitä henkilökohtasia ongelmia, niin ei niitä sitte jollain opinnonohjauksella korjata." Opintojen hitaan etenemisen merkitykset yliopisto-opiskelijoiden elämismaailman ja opiskelutavoitteiden näkökulmasta

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee yliopisto-opiskelijoiden opintojen etenemistä. Tutkimuksen aineistona ovat viiden Tampereen yliopiston opiskelijan haastattelut. Nämä opiskelijat ovat edenneet opinnoissaan suositeltua tahtia hitaammin ja harkinneet jossain vaiheessa opinnoista luopumista, mutta näistä huolimatta ovat kuitenkin pysyneet opinnoissaan. Tutkimuksessani haluankin selvittää, miten opinnoissa eteneminen, opinnoista luopumisen harkitseminen ja opinnoissa pysyminen ovat yhteydessä opiskelijan elämismaailman rakenteisiin ja opiskelutavoitteisiin. Koska yliopistoissa on alettu korostaa ohjausta yhtenä tärkeänä mahdollisuutena vaikuttaa opintojen etenemiseen, tarkastelen tässä tutkimuksessa myös opiskelijoiden ohjauskokemuksia, -toiveita ja -tarpeita sekä ylipäänsä ohjauksen merkitystä heidän opintopoluillaan. Viimeisenä pohdin muutamia esimerkiksi haastattelurungon muodostumiseen vaikuttaneita kansainvälisiä teorioita ja niiden soveltuvuutta suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden tilanteiden kuvaamiseen. Aineiston analyysissa on käytetty hyväksi useita analyysitapoja. Analyysin taustalla on narratiivinen lähestymistapa, jonka avulla olen kertonut kunkin opiskelijan tiivistetyn tarinan ja pohtinut opintojen tilannetta. Ohjaukseen liittyviä kysymyksiä analysoin puolestaan aineistolähtöisellä ja teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tärkein tulos on, että suurin osa opiskelijoiden opiskelutahtiin, opinnoista luopumisen harkintoihin ja opinnoissa pysymiseen vaikuttavista tekijöistä löytyy ennemmin opiskelijoiden elämäntilanteista kuin opiskelusta itsestään tai yliopiston toiminnasta. Opiskelijoiden ohjauskokemuksissa ja -toiveissa korostuu opiskelun ohjaus uranvalintaan tai henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen liittyvän ohjauksen sijasta. Opiskelun ohjauksen lisäksi esiin nousee kuitenkin myös tarpeita ohjaukseen esimerkiksi pääaineen sopivuuden, tutkinnon tarpeellisuuden ja oman elämän pohdinnassa sekä opiskelutaitojen omaksumisessa. Ohjauksella on loppujen lopuksi, muiden yliopistoinstituutioon liittyvien tekijöiden tavoin, ollut vähäinen merkitys opiskelijoiden tilanteiden kehittymiselle eikä siinä ole käsitelty juurikaan opiskelijan elämäntilanteeseen liittyviä asioita. Yliopisto-opiskelun ohjaus keskittyy siis lähinnä opintojen ohjaukseen. Tämän tutkimuksen opiskelijoiden puheista ilmenee kuitenkin myös tarve ohjaukselle, joka liittyisi enemmän heidän elämäntilanteisiinsa, jotka ovat vaikuttaneet myös opintojen etenemiseen mitä suuremmissa määrin. Esimerkiksi opiskelutaitoihin ja uranvalintaan liittyvä ohjaus voisikin mahdollistaa sen, että opiskelijoiden käsitys opiskeltavasta alasta tulevaisuuden vaihtoehtoineen sekä yliopisto-opiskelusta ylipäänsä paranisi, jolloin opiskelija voisi löytää helpommin oman paikkansa yliopistoyhteisössä. Tämä voisi edistää opintoihin sitoutumista, mikä on loppupeleissä tärkeämpää myös valmistumisen kannalta kuin itsearvoinen suositetussa tahdissa eteneminen ja valmistuminen. Suomalaiselle korkeakoulukulttuurille on ominaista ns. osa-aikaisen opiskelun kulttuuri. Muut tekijät menevät helposti opintojen edelle, opintojen ohessa työskennellään ja opinnoissa edetään itselle sopivassa tahdissa. Jotkut opiskelijat eivät aio ikinä valmistua vaan pitävät paikkaa hallussa esimerkiksi opiskelijaetujen vuoksi. Kansainväliset teoriat eivät siis välttämättä ole suorasukaisesti sovellettettavissa suomalaisten opiskelijoiden kuvaukseen, jos kontekstia ei oteta huomioon. Asiasanat: ohjaus, yliopisto-opiskelu, elämismaailma, opinnoista luopuminen, opinnoissa eteneminen, opinnoissa pysymine